Teksti: Marko J.
Astun sisään baariin. Ensimmäisenä haistan kusen ja tiedän, että Reetta olisi tässä vaiheessa tarttunut käteeni ja olisimme vaihtaneet paikkaa. Yksi mies tulee minua vastaan tarjoten kättään. Hänellä on muovipussi päässään, alaosa juuri silmien yläpuolella. Se vaikuttaa  pysyvän kiinni kuminauhan avulla. Viimeistään tässä vaiheessa olisimme todellakin kadulla miettimässä vaihtoehtoja paikalle. Muut yhdeksän miestä baarin hämäryydestä nostavat katseensa minua kohti. Minua. Ei vieressäni seisovaa vaaleahkoa skandivaavityttöä. Voinko olla onnellinen siitä, että olen tässä hetkessä yksin? Voinko tuntea vahingoniloa tyttöystäväni mahasairaudesta ja tästä hetkestä kun hän ei voi olla paikalla? En voi. Vai voinko? Kello on kaksi iltapäivällä ja keralalaiseen musiikkiesitykseen illalla on aikaa. Ulkona sataa ja aamun olemme kiertäneet kaupunkia autoriksan kyydissä. Iltapäivän hän haluaa bakteereineen ymmärrettävästi kerätä voimiaan illan esitystä varten. Voin siis tarttua tähän hämärään tilaisuuteen ja kätellä muovipussipäätä.

Baaritiskillä, hänen esiteltyään koko porukan baarissa kielellä, jota en ymmärrä, hän haluaisi pienen drinksun palkkiokseen. Katson baarihyllyn neljän pullon viinavalikoimaa ja mietin mitä viinaa hän haluaisi minun hänelleen ostavan. Jos Intiassa haluaa Johnny Walkeria, niin siitä joutuu todellakin maksamaan. Jos en halua maksaa sitä hintaa edes itselleni, niin en todellakaan tarjoa shottia hänelle.  Hän sanoo jotain baarimikolle ja tiskille ilmestyy paikallista xxx-rommia. Yksi shotti maksaa 33 eurosenttiä. Tämä hinta käy hyvin. Yksi hänelle ja yksi minulle. Baaritiskillä on täysiä vesipulloja, joilla paikalliset voivat ilmaiseksi laimentaa tulijuomaansa. Itse kohteliaasti kuitenkin kieltäydyn vesijohtovedestä.  Intialaisen rommin ja viskin erottamiseen tarvitaan mestaria. Tämä muovipussipää luultavasti pystyisi siihen vaikka nenä ummessa. Nähtävästi juomme rommia, koska pullo niin sanoo.

Tämä baari, jossa olemme, on piilotettu taitavasti talon sisäpihalle ensimmäisen kerroksen perälle. Talon toisessa kerroksessa on ravintola turisteille ja varakkaimmille paikallisille. Tähän koloon turisti ei eksy, ellei taksikuski kerro tästä paikasta. Ja sen kyllä huomaa jengistä. Yllättäen tiskille saapuu kauluspaitainen mies, joka viittoilee olevansa muovipussipään ystäva ja tulevansa seuraamme. Tervetullutta vaihtelua kenties, very good? Ei todellakaan. Jäbä on samassa kunnossa kuin muovipussi, hänellä vaan on päällään puhdas kauluspaita. Tosin hän osaa englantia kymmenenvuotiaan tasolla ja pääsemme heti kiinni bisnekseen. Baarimikolta löytyy kynä ja paperia ja alamme vaihtamaan osoitteita ja puhelinnumeroita. Olen nähtävästi palkannut nämä kaksi miestä johonkin.  Mihin ja missä ja koska, ne ovat turhia tietoja. Riittää kunhan soitan toiselle heistä, he kyllä välittävät informaation toisilleen. Kaikki ovat onnellisia. Kuitenkin olen täällä olutta varten ja päätän juoda sen talon toisessa päässä, toisessa kerroksessa.

Toinen kerros, paremmat ihmiset? Ainakaan täällä ei haise kuselle. Yhteen muutamista kabineteista on sulkeutunut äänekäs porukka. Heidän ja minun lisäksi baarissa on kuusi ihmistä, jotka työskentelevät täällä. Katselen näiden kuuden muun kanssa erittäin väkivaltaista intialaista elokuvaa ja juon sitä olutta. Hassua että tällaista väkivaltaa näytetään kolmelta iltapäivällä. Oluttahan nyt voi nauttia milloin tahansa huvittaa. Näitä ala- ja yläkerran baareja Intiassa ei juurikaan ole. Poikkeuksia baarittomuuteen kuitenkin löytyy; esimerkiksi Portugalin alaisuuteen kuuluneet alueet, kuten tämä Vasco Da Gaman kaunis hautakaupunki Fort Kochi.

Yksi turisti astuu kabinetista pihalle ja ovi jää auki. Näen sisällä olevat tyhjät Kingfisher- ja Stolichnaya-pullot. Puoliksi paikallisista ja puoliksi länkkäreistä koostuva porukka on todella juhlakunnossa. Yksi tarjoilijoista käyttää avointa ovea hyväkseen vaihtaakseen tyhjiä pulloja täysiin. Mietin kuinka hyvä asia on, että maailmasta löytyy baareja. Onnellisuus oikein paistaa tästäkin baarin porukasta, puhumattakaan alakerrasta. Ostan tyhjän oluen tilalle xxx-rommia tuplahinnalla alakertaan verrattuna ja kokiksen. Sade ulkona on lakannut ja aurinko alkaa kuivattaa katuja. Kohta pitää lähteä. Ehdin vielä hetken järkeillä vastausta kysymykseen "missä sä oot ollut". Sadetta suojassa.


Fort Kochin katuja

Kathakali-teatteria