Mekong on uusimpien laskujen mukaan maailman 10. pisin joki. Se alkaa Tiibetista (yli 5000 metrin korkeudesta), virraten KiinanYunnanin provinssin lapi, Myanmarin, Thaimaan, Laosin, Kambotzan ja Vietnamin halki laskien Etela-Kiinan mereen. Joen tarkkaa pituutta ei tiedeta, koska joen alkumatkalla on lukuisia sivujokia, joiden varrelle on mahdoton paasta, joten joen alkulahdetta ei ole voitu selvittaa. Arviot pituudesta vaihtelevat 4300 ja 4900 kilometrin valilla. (Lahde: Wikipedia)

Mekong on ollut merkittava tekija myos meidan matkallamme. Se on ollut lasna Kiinan jalkeen useissa vierailemissamme kaupungeissa. Todella Mekongin armoilla olimme viettaessamme kolme paivaa ja yota Don Detin saarella aivan Etela-Laosissa. Tata kohtaa Mekongista kutsutaan 4000 saaren alueeksi. En tieda oliko saaria 4000, mutta paljon niita oli. Luultavasti kuivan kauden aikana, kun joen pinta laskee, esiin tulee viela enemman.

Alueen suurin saari on Don Khong, emme kuitenkaan vierailleet siella vaan matkustimme suoraan Don Detille. Tunnelma saarella on aika ainutlaatuinen. Vaikka nykyaan saarella vierailee runsaasti turisteja, on saari kuitenkin sailyttanyt myos ison osan autenttisuuttaan. Kylassa, bungalowien ja guesthousien kanssa sulassa sovussa, kohoavat paikallisten puutalot pylvaidensa paassa. Polkuja tallaavat niin lansimaalaiset turistit kuin lehmat, ankat, vesipuhvelit ja kanatkin.  Saari on taynna riisipeltoja, joiden viljely onkin paikallisten paaelinkeino turismin lisaksi.

Saarella ei paljon aktiviteetteja ole. Itselleni riitti kylla mainiosti samoilu saarta risteilevilla poluilla, kavellen ja polkupyoralla. Maisemina oli joko suunnattoman voimakas Mekong tai keskisaarella silmankantamattomiin jatkuvat riisipellot. Yhtena paivana teimme retken naapurisaarelle Don Khonelle. Don Khonea ja Don Detia yhdistaa vanha ranskalaisten rakentama rautatie, ainoa laatuaan Laosissa. Toiminnassa tamakaan rautatie ei ikina ole ollut, mutta nykyaan se toimii katevana siltana naiden kahden saaren valilla.

Sahkoa saarelle ei ole vedetty. Suunnitelmissa se on kuulemma ollut jo monen vuoden ajan, mutta mitaan konkreettista ei ole viela tapahtunut. Joku sanoin nahneensa paikalla jo mittausmiehia, ja jotkut kylalaiset ovat jo kayneet mantereella hamstraamassa pakastimia ja jaakaappeja, mutta tarkkaa aikaa sahkontulolle kukaan ei osannut ennustaa. Sahkottomyys toi saarelle mielenkiintoisen tunnelman. Illalla pimean tullessa, kello 18 maissa, majoituspaikkojen ja ravintoloiden omat generaattorit pyorahtivat kayntiin ja toivat valoa saarelle. Ne olivat paalla kuitenkin vain 4-5 tuntia. Sen jalkeen ymparilla oli vain pimeys. Tama aiheutti sen, etta lahes kaikki kaivaituivat bungaloweihinsa viimeistaan kello 23. Ruoka saarella kokattiin tulella ja jaakaapin virkaa hoitivat taynna jaita olevat isot kylmakirstut.

Mitaan vesijarjestelmia saarella ei ole vaan suihkuun ja vessaan vesi tulee suraan Mekongista. Kyllahan siina sitten suihkussa kavin useastikin, ja hiuksetkin kerran pesin, mutta oli se kylla loistava tunne paaasta puhtaaseen suihkuun kun rantauduimme saarelta. Paikalliset peseytyivat suoraan Mekongissa ja nain heidan pesevan myos hampaansa siella. Ja luultavammin, jos he  jonkun bakteerin joesta saavat, se yhdistetaan ennemminkin pahoihin henkiin kuin Mekongin likaiseen veteen.


1829834.jpg
Iltapaiva, Don Det

1829893.jpg
Pyoraretken haasteita, Don Det

1829905.jpg
Mekong joen voimaa, Don Khone

1829909.jpg
Riisipeltoja, Don Det

1829916.jpg
Ilta, Don Det

1829937.jpg
Vesipuhveli tyossa, Don Det