Maaseudulta kulttuurin kehtoon

Kello alkaa lahestya keskiyota. Heraan lyodessani paani jalleen kerran minivanin ikkunakarmiin. Yritan siirtaa puutuneita jalkojani jotenkin eri suuntaan, mutta tilaa niiden liikuttamiseen ei juuri ole. Vilkaisen ulos ikkunasta ja naen kaupungin valot. Olemme saapumassa johonkin. Minivan ajaa lapi kaupungin pysahtyen syrjaiselle pimealle kujalle, kuski pysayttaa moottorin ja ilmoittaa etta olemme perilla. "Perilla missa?", joku kysyy. "Phnom Penhissa tietenkin", kuski vastaa hieman karttyisena. Hyva juttu, mutta me kun ollaan ostettu liput Siem Reapiin, jonne on viela taalta monta sataa kilometria.

Lahdimme aamulla seitseman aikoihin Don Detin saarelta Laosista, matka oli taittunut jokiveneella ja lukuisilla eri minibusseilla. Lisamausteena jokaisen vaihdon yhteydessa saimme odotella tunteja seuraavaa liikennevalinetta. Olemme puolikuolleita ja hikisia. Kuski aikoo oikeasti jattaa meidat sinne pimealle kujalle, ilman tietoa saammeko jostain jatkokyydin huomisaamuna. Lopulta kolmen sinnikkaan espanjalaisnaisen ansiosta kuski suostuu kertomaan guesthousin nimen, josta saamme lisatietoa. Yritamme houkutella kuskia viemaan meidat sinne, mutta turhaan. Lopulta saamme hanesta puristettua irti suunnan mihin pain kannattaa lahtea kavelemaan.

Loydamme kuin loydammekin oikean paikan. Guesthouse nro. 10 on iso paikka joten kaikille minivanin yli kymmenelle matkustajalle loytyy tilaa, ja helpotukseksemme henkilokunta lupaa meille jatkokyydin maaranpaahamme seuraavana aamuna. Mikaan viiden tahden hotelli ei paikka ole, mutta kolmen taalan hinnalla ei varmaan muuta voi odottaakaan. Rattivasyneena uni tulee kuitenkin silmaan.

Aamulla henkilokunnan lupausten mukaisesti saamme kaikki liput normaaliin bussiin Siem Reapiin ja viela minivan kyydin bussiasemalle. Ja kuuden tunnin bussissa korottelyn jalkeen olemme vihdoin perilla maaranpaassamme.

Siem Reap oli siis ensimmainen varsinainen kohteemme Kambodzassa. Tulimme tanne samasta syysta kuin sadatuhannet muutkin turistit, katsomaan Ankorin temppeleita. Angkor Wat on temppeleista parhaiten sailynyt ja Wikipedian mukaan maailman suurin uskonnollinen rakennus. Alue on todella iso. Vietimme siella kaksi paivaa, aamusta myohaiseen iltapaivaan. Ensimmaisena paivana vuokrasimme pyorat ja poljimme temppelialueelle Siem Reapista. Matkaa oli seitseman kilometria. Liikkuminen pyoralla alueella on yksi parhaista tavoista. Pystyimme kiertamaan temppeleita haluamassamme jarjestyksessa ja viettamaan kaikissa sopivaksi katsomamme ajan. Kavellen alueella liikkuminen on taysin mahdotonta silla esimerkiksi meidan pyorakierroksellemme tuli itse alueella mittaa melkein 20 kilometria, emmeka kiertaneet laheskaan kaikkia temppeleita. Toisena paivana palkkasimme itsellemme oppaan ja tuktukin liikkumista varten. Oppaan kanssa kavimme itse Angkor Watissa, seka Angkor Thomin temppelialueella ja katsomassa kuuluisaa temppelia missa puut kasvavat levittaen juurensa temppelirakennusten paalle. (Viimeksi mainitussa on kuvattu mm. Lara Croft elokuva Tomb Raider)

Kolmantena paivana, pienesta temppelivasymyksesta karsivina, suunnistimme nenamme parin paikallisen pyorittamaan uima-allaspaikkaan. Paiva kului mukavasti auringossa maaten, pulikoiden ja paikallisten pikkupoikien kanssa palloa vedessa heitellen. Uiminen oli niin mukavaa, etta ostimme seuraavaksi paivaksi bussiliput Etela-Kambodzaan Sihanoukvilleen, meren rannalle. Sihanoukvillessa viivyimmekin viikon, joten se olkoon oma tarinansa..