Nukun sikeasti Mikkihiiripusiilakanaan kaarityn peiton alla bussin kiitaessa Etela-Kiinan moottoriteilla, valilla sukellamme tunneliin moneksi kilometriksi, mutta ei uneni siita hairiinny. Havahdun vasta kun bussi hiljentaa vauhtia, kaantyy johonkin ja pysahtyy. Vilkaisen ulos ikkunasta, ruuman luukku on auki ja kuski parin apupojan kanssa nostelee sakkeja, joita paikallinen mies ottaa vastaan. Kun sakit on saatu ulos, matka jatkuu. Nukahdan taas tyytyvaisena moottorin hurinaan, ja nukun melkein tauotta viela pari tuntia kunnes saavumme Kiinan rajakaupunkiin, tai paremminkin kylaan, noin kello seitsemalta aamulla.


Aamun rajamuodollisuuksia Kiinan puolella

Matkustimme Kunmingista Kiinan puolelta Luang Prapangiin Laosiin makuubussilla, nukkumisbussilla, sleeperilla, miksi ikina kukaan haluaa sita kutsuakaan. Kyseessa on bussi jonka penkit on otettu pois ja tilalle laitettu sangyt, jotta oiseen aikaan matkamiehen tai -naisen olisi helpompi saada unta silmaan. Mitaan tilaihmeita noin 160x50cm sangyt eivat ole, mutta huomattavasti mukavampia kuin penkit.


Bussiin nousua odotellessa

Ostaessamme lippuja mielle sanottiin matkan kestavan 22 tuntia, jolloin lahtisimme viidelta iltapaivalla Kunmingista ja olisimme perilla Luang Prapangissa klo 15 seuraavana paivana. Laosin rajalta lahtiessamme kello oli jo meilkein 15, joten aloimme epailla hieman. Loppujen lopuksi saavuimme Luang Prapangiin klo 22 illalla, eli matka kestikin 22 tunnin sijaan 30 tuntia. No perille paasimme kuitenkin :)


Luang Prapang oli pienoinen kulttuurishokki. Kiinassa olimme tottuneet siihen etta muihin ulkomaalaisiin tormaa hyvin harvoin. Luang Prapangissa naimmekin ensimmaisena paivana lahes yhta paljon lansimaalaisia kuin koko kuukauden aikana Kiinassa yhteensa. No ensi shokista toivuttuani pidin kuitenkin kaupungista. Illalla koko paakatu katkaistiin ja markkinakojut valtasivat alueen, katukojuista sai herkullisia taytettyja patonkeja, tapasimme mukavia ihmisia ja teimme virkistavia paivamatkoja vesiputouksille tuktukilla.


Kuang Si -vesiputous


Matkalla Tat Sad - putouksille. Ensin piti menna kyseisilla veneilla joen yli.


Norsu Tat Sadilla


Lahikuva


Tallaisia siltoja pitkin vaeltelimme kuohuavan joen ylla, Tat Sad.

Olemme nyt Vientianessa, Laosin paakaupungissa. Asukkaita taalla on vain 200 000, joten kaupunki on todella rauhallinen. Varmastikin leppoisin paakaupnki missa olen ikina ollut. Kiinan jalkeen tama vaikuttaa paremminkin kylalta tai pikkukaupungilta. Mekong-joki virtaa kaupungin reunalla ja sen ranta on taynna ravintoloita ja baareja. Keskusta koostuu muutamasta korttelista. Joen toisella rannalla siintaa Thaimaa.


Tuk tuk -kuskin lepohetki, Vientiane

Laos on Ranskan entinen siirtomaa ja sen huomaa ainakin kahdesta asiasta. Joka paikassa myydaan patonkeja seka kahvia. Ja kahvi ei ole mitaan litkua johon olimme Kiinassa tottuneet vaan loistavaa taytelaista vahvaa kahvia. Ja taytetyt patongit ovat myos ehdotonta herkkuani.. :) Ja taalla Vientianessa on myos Riemukaari, joka jostain syysta muistuttaa aika paljon alkuperaista..

Gastronomisesti parasta Laosissa ovat patonkien lisaksi ehdottomasti hedelmat. Lautasellinen hedelmasalaattia maksaa alle 0,4e, ja siina on  noin 10-15 erilaista hedelmaa, joista osaan nimeta ehka puolet.. Vertauksen vuoksi samalla rahalla saa suomessa kaupasta yhden banaanin. Hedelmista tehdaan myos loistavia shakeja, eli hedelmajuomia. Virkistaa hikisen kavelyn jalkeen ja sammuttaa varmasti janon. Taidampa tasta menna naapurikuppilaan juomaan yhden...hasta la vista..


Hedelmia, Vientiane