Neljas paiva Pekingissa. Aurinko yrittelee paistatella sumuverhon lapi. Lampoa on kolmisenkymmenta astetta. Vaikka valilla on satanut se ei oikeastaan ole haitannut, lamminta on kuitenkin koko ajan ollu vahintaan 25 astetta.

Kiinalaiset eivat puhu englantia, poikkeuksena meidan hostellin henkilokunta. Pari sanaa kiinaa on opittu jo parissa paivassa. Ja varmasti perussanoja ja sanontoja tulee opittua lisaa joka paiva. Merkit vaikuttaa kylla sellaiselta utopialta etta niita tuskin koskaan opin lukemaan saati kirjoittamaan :)

Peking tuntuu todella turvalliselta kaupungilta. Jopa pienilla hutongeilla (kujilla) voi rauhassa kuljeskella jopa pimean aikaan ja olo tuntuu paljon turvallisemmalta kuin Helsingissa, Vali-Amerikan kokemuksista puhumattakaan.
Taskuvarkaita ei ole, ilmeisesti rangaistukset ovat niin kovat.

Ruoka on mahtavaa ja edullista, puikotkin alkavat jo pysya kadessa. Kotitehty tofu, erilaiset nuudelikeitot ja -padat, dumblingit ja muut herkut sulavat suussa. Nelja henkiloa syo ja juo itsensa ahkyyn helposti alle kymmenella eurolla.

Kavimme katsomassa yhden maailman seitsemasta ihmeesta eli Kiinan muurin. Muurilla kiipeily kavi urheilusta, mutta oli sen arvoista. Saa tosin oli hieman sumuinen, joten maisemia ei kovin pitkalle nahty. Muuri (tai se paikka mista me aloitimme kiipeilyn) oli noin 50 kilometria Pekingista, mutta matka sinne kesti menomatkalla kolme tuntia, koska moottoritiella oli ilmeisesti sattunut jonkinmoinen onnettomuus. Takaisinpain selvittiin reilussa tunnissa. Matkan taitoimme paikallisbussissa. Oikean bussin loytaminen olisi kuitenkin jaanyt haaveeksi ilman kiinalaista opastamme, Tuomman tyokaveria Susania. Saman numeroisia busseja lahti useita samalta asemalta eri maaranpaihin. Kylla niissa varmaan luki paikkakunnan nimi, mutta kun nuo merkit tosiaan ei ole ihan hallussa...

Kiinan muuri

Jyrkka nousu...

Myos toinen Pekingin nahtavyyksista eli kesapalatsi tuli vierailtua. Ison jarven ymparilla kohoavat varikkaat temppelit olivat kauniita ja tunnelmoimaan paasi myos jarvelle vuokraamalla pienen moottori- tai polkuveneen. Me tietysti ekologisina, omaan lihasvoimaan luottavina, vuorkrasimme polkuveneen ja poljeksimme silla tunnin verran ympari jarvea. Jarven voi ylittaa myos eri kohteiden valisilla lohikaarmelaivoilla.

Lohikaarmevene

Pekingissa olemme viela tanaan ja huomenna. Huomisiltana matka jatkuu kohti Xi'ania junalla. Viela ennen poislahtoa Kielletty Kaupunki ja Tianamenin aukio odottavat vierailuaan.

Valokuvia en nyt pysty laittamaan koska tahan koneeseen ei saa USB-kaapelia. Laitan kun pystyn. :)