Kiinanpaivat ovat nyt meilta ohi ja eilen saavuimme Laosiin. Tassa pieni yhteenveto maasta.

Kiina on iso maa. Pinta-alaltaan se on 9 596 960 neliokilometria, joka tekee siita alueellisesti maailman neljanneksi isoimman maan. Ihmisia tassa suuressa maassa on 1 313 974 000 ja vaestontiheys on 140,9/neliokilometri. Asukasluvultaan Kiina onkin maailman suurin. Miljoonakaupunkeja Kiinassa kymmenia. Tama suurensuuri maa jakautuu 22 eri provinssiin. Ehdimme vierailla naista provinsseista viidessa seka yhteensa yhdeksalla eri paikkakunnalla (Peking, Xi'an, Yichang, Guilin, Yangshuo, Kunming, Dali, Lijiang, Tiikerinrotko), joista nelja oli miljoonakaupunkeja (Peking, Xi'an, Yichang ja Kunming). Eli kuukaudessa ehti tehda vain hyvin pienen lapileikkauksen tasta valtavasta maasta. (Luvut: Wikipedia)

Kiinassa et ole koskaan yksin, ihmisia riittaa busseihin, juniin, kaduille, ravintoloihin, ihan mihin vain. Ihmiset ovat paaosin ystavallisia. Lansimaalainen ei ole valttamatta kaikille kiinalaisille kovin tuttu naky, joka voi aiheuttaa joskus hieman koomisiakin tilanteita. Sinua saatetaan osoittaa sormella ja nauraa hihitella, tai kiinalaiset haluavat ottaa valokuvia kanssasi. Esimerkiksi meille tuli kerran noin seitseman kiinalaisen pojan ryhma, joka piiritti meidat, ja jokainen halusi valokuvauttaa itsensa seka minun etta Markon kanssa erikseen.
Kielimuuri on usein valitettava. Kerrankin istuimme iltaa paikallisessa kuppilassa, kun saimme kutsun naapuripoydan kiinalaisten seuraan. Olisi ollut niin mukava jutella ja oppia tuntemaan nama ihmiset. Valitettavasti heidan englannintaitonsa ei paljoa ylittanyt meidan kiinantaitojamme, joten keskustelua ei oikein syntynyt.

Kiinalainen ruoka on hyvaa ja edullista. Jos ruokalistat ovat vain kiinaksi, hyva tapa tilata ruokaa on osoitella naapuripoytien annoksia. Usein ainakin pienimmissa ravintoloissa on myos kasviksia, kalaa tms. nakyvilla, niin etta niista voi osoitella mita haluaa. Ruoan tulo saattaa kestaa kauankin, tunti voi helposti kulua ennenkuin ruokaa poytaan kuuluu. Tosin tasta on poikkeuksiakin. Mielestani parhaita pakkoja syoda olivat pienet katuravintolat, ruoka tulee yleensa nopeasti ja on herkullista.
Kiinalainen tapa on tilata poyta tayteen erilaisia ruokia, joista kaikki sitten omilla puikollaan napsivat mita haluavat. Jos jostain syysta tilataan seurueen eri henkiloille omat annokset, on ihan turha oman ruoan tultua jaada odottamaan poytakumppanin ruokaa, sen tulo voi kestaa viela helposti yli puolituntia. Ruokajuomana on oletuksena tee. Useat ravintolat tuovat sinulle istutuessasi ensimmaiseksi eteen kupin teeta. Kun teemukisi on tyhja se yleensa taytetaan, tai saat poytaan oman teekannun. Teesta ei yleensa veloiteta erikseen. Kiinalaiset juovat aina teeta. Kaikkialla on kuumavesiautomaatteja, joista oman teemukin voi tayttaa. Ostimme itsekin omat kiinalaiset kannelliset teemukit :)

Kuten jo aikasemmin mainitsin, kiinalaisilla, etenkin naisilla on aina sateenvarjo mukana. Yleensa se on auki saalla kuin saalla, jos paistaa se suojaa auringolta, jos sataa se suojaa kastumiselta. Kiinalaiset naiset myos kayttavat aina korkokenkia, niin vuoristovaelluksella kuin poliisin tyossakin. Mitenkohan poliisinainen juoksee ne rikolliset kiinni seitseman sentin koroillaan..?

Pidin Kiinasta erittain paljon, enemman kuin odotin pitavani. Eras nuori tytto, joka tuli juttelemaan meille Kunmingin bussiasemalla juuri kun olimme lahdossa Laokseen, kysyi pari kysymysta jotka englannintaidollaan osasi. Yksi niista oli: Do you love China? ja siihen pystyin hyvalla omallatunnolla vastaamaan: Yes, I love China.