Jos joku joskus miettii etta haluaa kokea jotakin todella erilaista, joka ihmetyttaa paivasta toiseen, suosittelen matkaa Phnom Penhiin. Kaupungissa ei oikeen tieda pitaisiko itkea vai nauraa.  Iloiset ihmiset saavat sinut hymyilemaan, kauniit rakennukset ja temppelit kimaltelevat loistossaan, kadulla olevat roskakasat pakottavat sinut ottamaan nenasta kiinni, karmaiseva lahihistoria saa ihmettelemaan ihmisen pahuutta ja katulapset saavat sinut miettimaan mita voisit heidan hyvakseen tehda.


Hiilikauppiaita

Kansallismuseo

Roskaa kadulla

Kyytia vaille kaupungissa ei ikina tarvitse jaada. Hyvasti taksijonot tai bussien odottelu. Aina ja jokapaikassa on joku huutamassa:  "tuktuk?" "moto?" Naiden kahden lisaksi kaupungissa voi myos liikkua cykloilla, eraanlaisilla polkupyorariksoilla, missa ajaja istuu takana ja sina siina edessa, vahan niinkuin lastenrattaissa.

Pol Pot tappoi joukkoinensa 1975-1979 suoraan tai valillisesti yli 2 miljoonaa Kambodzalaista. Kommunismin nimissa koulut ja virastot suljettiin, oppineet ihmiset vietiin suoraan vankiloihin kidutettaviksi ja teloitettaviksi. Muut ihmiset pakotettiin toihin riisipelloille, jotta Kambodza saataisiin omavaraiseksi maaksi.  Suurin osa riisista ja muista viljelytuotteista kuitenkin vietiin Kiinaan maksuksi aseista, joita tarvittiin yha enemman, jotteivat Vietnamilaiset paasisi lopettamaan hirmuhallintoa.  Suurin osa ihmisista eli jatkuvassa nalassa, ja niita joita Pol Potin joukot eivat tappaneet suoraan, kuolivat suurella todenakoisyydella aliravitsemukseen.

Kavimme katsomassa yhta entista kidutuslaitosta, vankilaa jonka nimi Pol Potin kaudella oli S21. Ennen rakennus toimi kouluna, ja nykyaan siita on tehty Tuol Seng –niminen museo.  Museota kierrellessa mielessa pyori vain yksi kysymys: "miksi?" On niin vaikea ymmartaa miten ihminen voi olla niin hirvea toiselle.


Vangin huone, Tuol Seng



Tuol Seng ulkopuolelta

Kambodzalaiset ovat kuitenkin pystyneet jatkaamaan elamaansa ja rakentamaan kaiken jalleen kerran uudelleen.  Ihmiset ovat ystavallisia ja yrittavat kaikkensa. Ongelmia on viela paljon, kuten miljoonat katulapset.  Jotain kuitenkin yritetaan tehda ja auttavia organisaatioita on ja perustetaan koko ajan lisaa.  Nama tahot auttavat lapsia esimerkiksi antamalla naille ilmaista koulutusta, tarjoamalla ruoan ja majoituksen koulutuksen ajaksi  ja auttamalla myohemmin tyonhankinnassa. Budjettireissaajakin  voi tehda oman osansa, vaikka kaymalla syomassa Katulapsiorganisaation ravintolassa. Naille ihmisille ei voi muuta toivoa kun kaikkea hyvaa.

Valilla toki keskityimme iloisempiinkin asioihin. Vierailimme Venalaisilla markkinoilla, rentouduimme sokeiden hierojien erittain rentouttavassa kasittelyssa, vierailimme kansallismuseossa, ja mina, jo Angorin temppelivasymyksesta selvinneena, kiersin kuninkaanlinnan temppelit ja puutarhat.

Hieman haikeina sanoimme Kambodzalle hyvastit keskiviikkoaamuna, jolloin lentomme lahti kohti Singaporea.